Custom Boardsin blogi

Jimsonweed on 90-luvun lopun psykedeelisen raskasrockin kulttinimi, jolla oli kaikki menestyksen avaimet käsissään. Siitä povattiin suurta vientitoivoa, mutta yhtye kuitenkin hajosi jättäen jälkeensä vain muutaman levytyksen. Tämä on bändin tarina sellaisena kuin sen muistan.

Koko viime ja tämän vuoden keskustelu nykymusiikin suuntauksista on ollut kitaroille epäedullinen. Kaikki tehdään kuulemma koneilla, eikä kitaralla soitettu musiikki ole muodikasta.

Yksi käytetyimmistä sanoista kiertueilla on ”spare”, jolla tarkoitetaan varalle otettavaa, identtistä ja toimivaksi havaittua korvaavaa laitetta. Sillä pitää pystyä nopeasti korvaamaan äkillisesti rikkoutunut instrumentti tai laitteiston osa.

Ajatus lähteä seilaamaan Itämerelle tuhannen jurrisen hevarin kanssa on aina tuntunut minusta vain ja ainoastaan absurdilta. Olen vanhetessani alkanut pohtia elämän lyhyyttä ja rajallisuutta. Olisi tylsää lähteä täältä kokematta kaikkea houkutuksia, joita voi järjen rajoissa kokeilla. Jos osaisin jättää ennakkoluulot narikkaan, laivallahan voisi viihtyäkin.

Tuusulanjärven rannalla klassisen musiikin arvomaailmaa vierastavankin on mukava olla ja helppo tuntea olevansa osa jotain meitä kaikkia yhdistävää asiaa.

Luin tuoreen John Fogertyn elämäkerran ja ihmettelin tahtia, jolla artistit 60-luvulla levyjään julkaisivat. Erityisesti vuosi 1969 oli CCR:n uralla merkittävä. Bändi julkaisi vuoden aikana kolme albumia, joista jokainen nousi Jenkkien levymyyntitilaston kärkisijoille.

Anssi Kela, Mamma Mia -teatterishow, Voice Of Finland, World Tour Orchestra, Raskasta joulua -kiertue ja Paula Koivuniemi ovat pitäneet Tuomas Wäinölän työllistettyinä. Tuomas esittelee tässä artikkelissa laitteistoaan ja kertoo, miten hän klaaraa monipuoliset työtehtävänsä.

Ensimmäiset näytteet Atomirotan uudelta levystä ovat luvanneet huomattavasti aiempaa kevyempää tyyliä. Ovatko he ruvenneet tekemään iskelmää? Onko Rotta hylännyt juurensa? Se selviää tästä artikkelista.

Vuoden tauko kitarateknikon töistä tekee hyvää ihmiselle. Päätin keväällä, että pitääkseni ammattitaitoni relevanttina on minun käytävä välillä myös keikoilla. Halusin ennen kaikkea nähdä miten Custom Boards -laudat pärjäävät tien päällä, mitä uusia laitteita festarilavoilta löytyy ja mikä musiikissa on lopulta tärkeää?

Jaco oli aikansa todellinen supertähti. Hän on vaikuttanut liki kaikkiin koskaan sähköbassoa soittaneisiin. Ikävä kyllä, Jacon elämä oli äärimmäisen raadollinen. Populaarimusiikin historia ei tunne montaa artistia, joka olisi saavuttanut lyhyessä ajassa niin paljon ja jonka elämä olisi saanut niin traagisen lopun.

David Gilmourin ylimaallisen kaunis soittotyyli on yksi kaikkien aikojen tavoitelluimmista. Se painii eteerisyydessään täysin omassa sarjassaan ja vuosien saatossa moni kitaristi on halunnut ja haluaa edelleen kuulostaa Gilmourilta.

Ajatus absoluuttisesta sävelkorvasta oli kieltämättä kiehtova. Minulla oli sävelten tunnistamiseen pitkä historia, ja olin onnistunut siinä aikaisemminkin. Jotkut intervallit olivat ärsyttäneet minua jo pitkään, etenkin suuri terssi, joka on duurisoinnun tärkein ainesosa.