Live – Children Of Bodom ja Reckless Love

September 23, 2013

Helsingissä vietettiin viime viikonloppuna todellista musadiggarin juhlapäivää. Samalle lauantaille oli osunut ydinkeskustaan kaksi maamme eturivin bändiä. Ironista kyllä, molemmat edustavat heavyksi tai metalliksi kutsutun genrensä äärilaitoja. Children Of Bodom rankentaa ilmaisuaan vuosi vuodelta ja niittää musiikillisia raja-aitoja sileäksi ympäri maailmaa. Reckless Love luottaa 1980-luvun Glamrock-perinteeseen, ja tekee niin ikään hommansa persoonallisesti. Bändin keulakuva Olli Herman on todellinen maailmanluokan tähti, jonka voisi nähdä kävelevän pitkin Hollywoodin katuja milloin vain.

Tämä ilta on kummitellut kalenterissani jo pitkään. Hyvin nukutun yön jälkeen tarkistan päivän aikataulut COB:n kitarateknikolta Antti Härmältä ja Reckless Loven kitaristi Pepe Recklessiltä. 

13.00

Suuntaan keikkapaikoille vasta iltapäivällä. Vapaapäivät ovat harvinaista herkkua, joten repiäkseni päivästä kaiken irti, suuntaan parin sadan metrin päähän brunssille todelliseen Kruununhaan helmeen, Qulmaan. Tämä mainio lounaspaikka tarjoaa lauantaisin autenttista Berliini-henkistä brunssia kohtuuhintaan. Kuin palanen Prentzlauer Bergiä kotikaupungissamme. 

14.30

Täydelliset appeet rauhassa syötyäni kaivan raitiovaunussa esiin ennakkobrieffini. Children Of Bodom esiintyy tänään Circuksessa loppuunmyydyllä venuella. Olen sopinut tapaamisen kitarateknikko Antti Härmän kanssa klo 15.30. Tarkoituksenamme on tutustua Janne Wirmanin kosketinsoitinarsenaaliin. Kaivan sähköpostistani Antin piirtämän kaavion tutkittavakseni:

15.30

Antti odottaa paikan päällä valtavan kitara-arsenaalinsa kanssa. Kaitsettavana on 11 kitaraa sekä läjä vahvistimia ja etuasteita. Jäämme suustamme kiinni välittömästi kitarakamojen sekaan, ja koska crew tekee linjacheckin tässä välissä, pääsen seuraamaan aitiopaikalta niiden toimintaa. Vaikka olin tullut paikalle kuuntelemaan etenkin miten kosketinsoittimia efektoidaan, en voi vastustaa kiusausta tsekata millä maamme ehdoton metallin ykköskitaristi, Alexi Laiho vetää vuonna 2013. 

16.00

USA:ssa bändillä on käytössään eri laitteisto, mutta nyt ollaan Euroopassa ja vedetään sillä "varsinaisella" kalustolla. Alexi on juuri teetättänyt Juha Ruokankaalla rosteri-nauhat yhteen nimikko ESP-kitaraansa. Kokeilen keppiä, ja tuntuma on mainio. Ihastelemme yhdessä toisen bändin teknikon Taneli Rataksen kanssa nauhojen viimeistelyjälkeä. Ne on päistä kuin palloiksi hiottu, äärimmäisen sileitä, eivätkä antaisi terävää kulmaa edes talvella, jolloin puu supistuu. Käsittämättömän hyvää työnjälkeä!

Alexi Laihon rigi on suhteellisen simppeli. Langattomien lähettimien kautta soundi syötetään langattomien vastaanottimien kautta erilliseen vaihtajaan, josta sen kulku jatkuu Lehlen P-splittien kautta eteenpäin.

Vahvistimina (kuten viime albumillakin) käytetään Marshallin JVM 410 -nuppia. Niitä on kaksi kappaletta, toinen ajossa ja toinen varalla.

Olen antanut Antille testattavaksi edellisellä viikolla uuden Stagetrixin pimeässä hohtavan merkkauskynän. Mielestäni keksintö on mainio, juuri sellainen mitä tarvitaan pimeillä lavoilla, kun halutaan pitää kaikki vahvistimien ja efektien säädöt samoina illasta toiseen. Tussi lähtee tarvittaessa sormen pyyhkäisyllä pois, jos säätöjä muutetaan.

Tarkempi katsaus vahvistimeen näyttää hienosti, miten tussi toimii käytännössä. Samalla näette Alexin vahvistimen säädöt. Eli jokainen jolla on Aleksin ESP-malli ja kyseinen Marshallin nuppi, voi kuulostaa Aleksilta, vai voiko sittenkään...

Nuppeja ohjataan erillisen valitsimen läpi niin, että vahvistimia voidaan tarvittaessa vaihtaa lennosta jalkakytkimellä. 

Tästä valittu Marshall-nuppi syötetään lavan sivussa olevaan kaappiin. Signaali taltioidaan muutamalla mikillä. Silmääni tarttuu K&M:n mikkiklamppi, jolla mikityksen saa hoidettua varmasti, turhaa tilaa viemättä.

17.00

Nyt linjacheck on ohi, ja pääsemme keyboard-maailman kimppuun. Kyseessä on todella hyvin mietitty kokonaisuus. Itseäni on alkanut viime aikoina kiinnostamaan yhä enemmän, miten kosketinsoittajat käyttävät efektejä hyväkseen. Tuntuu luonnolliselta aloittaa selvitystyö Janne Wirmanista, jonka virtuoosimainen soitto on ikonisoinut monille sen miten metallimusiikissa koskettimia soitetaan. 

Wirmanilla on myös Mad Professorin pedaaleja käytössään, ja koska olen kuullut niitä lukuisia kertoja kitaroiden läpi, palan halusta kuulla myös miten ne toimivat täysin eri ympäristössä.

Pedaalit on periaatteessa suunniteltu matalatehoiseen kitarasignaaliin, joten on täysin sen komponenteista kiinni, miten ne reagoivat tehokkaampaan linjatasoiseen signaaliin. Alla olevassa videossa Antti Härmä selittää hienosti, mistä eri osasista Janne Wirmanin kosketinsoitinsoundi muodostuu. 

Lämppäribändin on aika tuoda kamansa lauteille, joten siirrymme syrjään ja jatkamme jutustelua ulkosalla ja otamme samalla hieman happea. Valitsemme kahvipaikaksi todellisen Hifi-kahvilan, nimeltään Caffi. Myyjä valuttaa meille sellaiset cappucinot, että kyynel meinaa valua silmäpielestä. Ryystämme kupit tyhjäksi viimeistä pisaraa myöten, ja käymme hehkuttamassa kokemustamme selkeästi ilahtuneelle baristan alulle. Antti rientää takaisin Circukseen hierontaan. Keikkaelämän luksusta, ei tekisi pahaa minullekaan. Toivotan hänelle voimia illan koitoksiin.

18.00

Helsingin kaupunki sykkii viikonloppuna. Ihmisiä on liikkeellä, ja Rakkautta ja Anarkiaa -festivaali on näkyvästi läsnä Narinkkatorin kupeessa. Luppoaikaa jouduttaakseni tutustun R&A-festivaalin ohjelmistoon. Musiikkilehdet ovat jo ennakkoon tuoneet tietoisuuteeni elokuvan, jossa The National -yhtyeen laulajan veli lähtee mukaan kiertueelle ja kuvaa samalla edesottamuksiaan kiertueen aikana. Elokuvan nimi on Mistaken For Strangers ja päädyn ostamaan lipun rainaan ensi viikon näytökseen.

Matkalla torin poikki törmään vielä tuttuun hahmoon. Narinkkatorilla musisoi hiljattain Custom Soundsilla piipahtanut Jan Wälchi, joka kaipasi apua efektiensä looppaamiseen. Hän efektoi trumpettiaan voimakkaasti ja saa käännettyä monia katseita ennakkoluulottomalla soitollaan. 

18.30

Nyt on aika rientää keskustan toiselle keikkapaikalle, Tavastia-klubille. Olen sopinut tapaamisen Reckless Loven kitaristi Pepen kanssa klo 18.30, jolloin bändin soundcheckin pitäisi olla loppusuoralla. Jonoa löytyy Tavastiankin edestä, joskin erilaista jonottajaa. Circuksen edustan kansoitti hevimöllit, täällä tupeeratuilla hiuksilla varustetut naaraat. Sisään astuttuani ensimmäisenä huomioni herättää bändin todella tyylikäs taustakangas, josta on pakko napsaista kuva:

Seuraan bändin checkiä muutaman biisin ajan yhdessä Redberg Agencyn Tiina Vuorisen kanssa, jonka kaitsettavana bändi on. Nyökyttelemme molemmat bändin tahdissa. "Erinomaista soitantaa", toteaisin, jos joku kuulisi minua äänivallin takaa. Bändi on suoraan sanoen erinomainen. Kitara, kuten koko bändi, soundaa todella massiiviselta.

19.30

Soundcheckin jälkeen Tavastian ääniteknikko Jukka Walhsten muistelee, kuinka bändi ei edellisellä visiitillään ollut vielä näin kypsä, mutta nyt hän ihastelee soundeja, soittotaitoa ja biisejä.

Miksi sitten olen täällä, kuulen teidän kysyvän? Tein aikaisemmin tänä vuonna pedaalilaudan Pepelle, juuri ennen heidän kiertueensa alkua. Uusin samalla johdotuksen, ja haluan mielelläni nähdä aina kun mahdollista pedaalilautojani tositoimissa. Soundcheckin perusteella voin sanoa, että tulos on erinomainen. Pepe ajaa soundinsa kahden Marshallin läpi. Soundi tulee todella kovaa, mutta mureana ja miellyttävänä.

Keskustelemme Pepen kanssa pedaalien käytöstä ja siitä miten hän saa soundinsa aikaiseksi. Erityisessä syynissä on Whammy-pedaali, jota he käyttävät uuden levynsä avausraidalla. Kitarasoolo alkaa kohdasta 2:00.

Käytössäni olleen digikameran mikki ei valitettavasti kestä Marshallien huumaavaa äänenpainetta, joten ääni säröytyy rankasti. Videolla Pepe soittaa tuon Whammy-soolon ja jutustelee efektiensä alkuperästä. 

Illan keikalla otan eri aseet käyttöön ja saan tallennettua bändin esiintymistä pätkän moitteetta. Molemmat löytyvät alla olevasta klipistä:

21.00

Keikka on viihdyttävä, Tavastialla riittää porukkaa ja tunnelma on katossa. Tämähän on hauskaa. Miksaaja Janne Röning huolehtii siitä, että bändi kuulostaa loistavalta. Marshallin vahvistimissa on taikaa, ja kun sekä COB:n että Reckless Loven kitarasoundit tulevat samasta vahvistimesta eli Marshallin JVM 410:sta, niin pakko ihailla taas kerran tämän legendaarisen brittimerkin tenhoa. 

Seuraan hetken bändin edesottamuksia ja vakuutun entisestään heidän lavakarismastaan. Kuten 80-luvun bändeilläkin oli tapana, kitaristi tarjoaa myös tänään hyvän vastineen solistille. Kaksikossa piilevät samat ainesosat kuin Tyler/Perry, Axl/Slash, Roth/Van Halen -kombinaatioissakin.

22.00

Takaisin Circukseen, jossa Bodomit ovat jo aloittaneet settinsä. Homma käy selväksi jo saliin astuessa. Käsittämätön meininki, salin lämpotila on hurja ja suurin osa yleisöstä on rajussa laitamyötäisessä. Hakeudun Backstage-passini turvin lavan sivuun, missä happi kulkee edes hieman. Takaovi on kuvaavasti jätetty auki, että ilmaa virtaisi sisään.

Tunnelma on kirjaimellisesti käsin kosketeltava, tuntuu, että bändi vetää elämänsä keikkaa. Yleisön ja bändin energian yhteisvaikutus on upea tunne. Jokainen bändin soittaja tuntuu olevan oman soittimensa virtuoosi, sellaisella tarkkuudella ja raivolla hommaa pusketaan eteenpäin. Istahdan hetkeksi lavan sivuun ja kuvaan hieman memorabiliaa tästä illasta.

23.00

Ilta alkaa olla osaltani pulkassa. On helppo todeta, että meillä on kotimaassa erinomaisia bändejä. Moni COB:n fani ei varmasti voi sietää Reckless Lovea. Vastavuoroisesti Tavastialla nähdyt naaraat eivät ehkä osaisi arvostaa COB:n metallijunttausta. Itselleni molemmat bändit edustavat kuitenkin loppupeleissä samaa genreä, metallia. Viihdyn molempien parissa mainiosti ja toivon, että COB jaksaa läpi mittavan kiertueensa ilman kommervenkkejä. Toivon myös, että Reckless Love saa lisää jalansijaa Briteissä, missä heidät on otettu hyvin vastaan viime kiertueilla. Tällä hetkellä on syytä olla ylpeä maamme musiikitarjonnasta!

23.9.2013 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja on Custom Boardsin omistaja ja pitkän linjan kitararoudari.