Kaikki promootiotempaukset keskellä kiertuetta ovat crewin näkökulmasta haasteellisia. Tekniikalla on oma päiväohjelmansa ja bändin oma backline on pystyssä keikkapaikalla.
Jos kyseessä on yhden kappaleen nauhoitus TV:tä varten, ei ole järkevää purkaa koko backlinea ja lähteä kuljettamaan sitä eri puolelle kaupunkia. Kustannukset ja vaiva suhteessa saavutettuun hyötyyn eivät ole sen väärtejä. Kukaan ei halua riskeerata illan esiintymistä, jota varten paikalle on ylipäätänsä tultu.
TV-keikka lainakamoilla?
TV-keikkaa ehdotetaan tehtäväksi vuokralaitteistolla. Tämä nostaa riskikerrointa entisestään. TV-esiintymisten aikataulu on jo lähtökohtaisesti epärealistinen. Mainoskatkolla pedaalilaudat tuodaan lavalle, ja aikaa on varattu keskimäärin noin 38 sekuntia. Jos tämä tehdään lainalaitteistolla, tulos ei välttämättä ole bändiä mairitteleva.
Onko kaikki promo hyvää promoa?
Yhden kappaleen soittaminen livenä kolkossa TV-studiossa ei välttämättä anna parasta kuvaa bändistä ja/tai sen soundista. Ja jos tarkoituksena on luoda bändistä mahdollisimman positiivinen kuva, mutta bändi kuulostaa puutteellisten olosuhteiden myötä kotivastaanottimista surkealta, ei koko hommassa ole mitään järkeä.
Yleensä bändin keulakuva, solisti ja johtotähti on eniten vaikeuksissa TV-esiintymisissä. Jos hänen oma monitorointinsa ei ole kohdillaan, saattaa laulusta tulla epävireistä. Fanit eivät luonnollisestikaan voi ymmärtää tuon taivaallista kulissien takaisista vaikeuksista. Seurauksena on, että satojen tuhansien TV-katselijoiden mielestä solisti on yksinkertaisesti huono.
Tehdään playbackina, ehdottaa levy-yhtiö
Itsetietoiselle artistille ei ole olemassa pahempaa kirosanaa kuin playback. Sana liittyy voimallisesti popartisteihin ja muihin ei-aitoihin esiintyjiin. Levy-yhtiö on varautunut argumentointiin artistin puolelta ja ehdottaa siksi kompromissia, jota kutsutaan nimellä:
Singback
Levyn sessioista tehdään uusi, karaoke-tyyppinen miksaus, ja laulaja laulaa sen päälle. Muu bändi esittää soittamista, kuten playbackissakin. Tässä mallissa ongelmana on, että laulu kuulostaa helposti siltä, että se on kuin eri maailmasta. Tavallaan se onkin. Miljoonan euron studiossa tuotettu, huolellisesti hierottu levyversio kohtaa TV-studion nuhaisen mikrofonin ja ikivanhan kaikulaitteen. Lopputulos ei vieläkään mairittele laulajaa. "Muu bändi kuulosti hyvältä, mutta laulaja kuulosti oudolta", tuumii fani.
Oma live-nauha tuo ratkaisun
Hyvä keino välttyä singbackin tuomalta kliiniseltä vaikutelmalta on äänittää TV:ssä soitettavat kappaleet ennakkoon studiossa, livenä. Varsinkin jos bändi soittaa klikin kanssa, sen päälle soittaminen on helposti toteutettavissa. Uudessa sessiossa tähdätään hyvään, muttei täydelliseen ottoon. Vähän rosoa saa jäädä, mutta kaikki soittimet ovat vireessä, balanssissa ja homma niin sanotusti rokkaa!
Huomaako fani petoksen?
Nyt parkkiintuneinkin fani on myyty. TV:ssä kuultu biisi on eri kuin levyversio. Ei tämä ainakaan playback ole, kotona nyökytellään. Bändin soitto on tiiviisti paketissa. Laulu voi heittää vähän, mutta istuu silti hyvin muun taustan kanssa. Solisti itse kuulee taustat hyvin, eikä monitoroinnin balanssi ole täysin olosuhteista riippuvainen. Taustan päälle on myös laulettu studiossa lauluraita pahan päivän varalle. Kun ääni on kiertueella rasituksessa, kiusaus käyttää sitä hyväkseen tulee olemaan melkoinen.
Illuusio livestä säilyy
Mikä on loppujen lopuksi yleisön huijaamista? Jos näet mieliartistisi esiintyvän televisiossa ja haluat kuulla sen jälkeen hänestä lisää, viesti on mennyt perille. Valmistelut voidaan hoitaa joko hyvin tai sitten ei ollenkaan. Ulkomainen TV-tuotanto ja muutama vientibändimme ovat ymmärtäneet satsata asiaan jo vuosia sitten. Kotimaassa bändit vetävät edelleen jäähallikeikkoja levyversioiden päälle.
16.7.2014 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja on Custom Boardsin omistaja ja pitkän linjan kitararoudari.
