Sami Yli-Sirniö lähti nuorena Berliiniin ja rakensi itselleen kansainvälisen uran

December 25, 2016

Vuonna 1972 syntynyt Sami Yli-Sirniö on yksi maamme kansainvälisesti menestyneimmistä kitaristeista. Häntä ei edes välttämättä mielletä maailmalla suomalaiseksi, sillä näkyvimmin Sami on ollut viime vuodet esillä saksalaisen thrash metal -legenda Kreatorin kitaristina.

Sami sai yhden merkkipaalun uralleen lokakuussa julkaistun Jimsonweedin Ghosts Of Gobli -levyn myötä. Kuvailin sitä taustoittavassa artikkelissa Samin kitarointia levyllä seuraavasti:

”Samin kitara soi persoonallisesti läpi levyn, ja tuntuu, ettei psykedeelis-progressiivista musiikkia ole soitettu yhtä taidokkaasti sitten Kingston Wallin Petri Wallin.”

Jimsonweedin paluukeikka on vain muutaman viikon päästä Helsingin Tavastialla, ja koska Kreatorkin esiintyy The Circuksessa 10.2. yhdessä Sepulturan ja Soilworkin kanssa, on Sami tänään kitaroineen erityisen ajankohtainen.

HELSINKILÄISEN WALTARIN 1990-luvun alussa julkaisemat kolme menestyslevyä: Torcha (1992), So Fine (1994) ja Big Bang (1995) esittelivät maailmalle bändin, jolta tuntui luonnistuvan kaikki: heavy, etno, tekno ja pop kulkivat sulassa sovussa ja toivat bändille menestystä Suomen rajojen ulkopuolellakin.

Sami soitti Waltarissa sen suurimpina menestysvuosina ja pääsi näkemään Euroopan keikkalavoja nuorella iällä. Waltarin tarina on hyvin dokumentoitu toimittaja Pauliina Tuomolan kirjassa Waltari: Suomimetallin pioneerit, mutta harva tietää, mitä Samille tapahtui hänen lähdettyään bändistä. Kirja vihjaa erimielisyyksistä Waltarin muiden jäsenten kanssa ja kuvaa, kuinka bändin manageri ja Sami lähtivät bändistä samalla ovenavauksella.

Sosiaalisesta mediasta lähtenyt keskustelu miehen huikean uran liian vähäisestä huomiosta sai minut hakemaan vastausta niihin kysymyksiin, joita Waltari-kirja minussa sen luettuani herätti.

Mitä Sami teki lähdettyään Waltarista? Miten hän päätyi soittamaan saksalaiseen Kreatoriin?

SAMI YLI-SIRNIÖ oli käynyt useaan kertaan Saksassa 90-luvun alusta lähtien ja huomasi vähitellen, että Helsinki oli lama-aikana melkoisen synkkä ja tylsä kaupunki.

Waltari oli urallaan jonkinlaisessa käännekohdassa, ja Samista tuntui, että hän voisi kokeilla soittourallaan muitakin mahdollisuuksia, joihin kansainvälinen Berliini loi oivat puitteet. Sami alkoi viihtymään Saksassa yhä pidempiä aikoja ja jätti lopulta Suomen taakseen.

Ennen lopullista muuttoaan Berliiniin Sami ehti vielä osallistua Waltarin riveissä yhdessä Avanti!-orkesterin kanssa Helsingin juhlaviikoille sävelletyn teoksen Yeah! Yeah! Die! Die! Death Metal Symphony in Deep C ensiesitykseen, joka ylitti aikoinaan Ylen uutiskynnyksenkin.

Waltari pestasi toiseksi kitaristikseen Roope Latvalan, joka oli Samista ”komea juttu”, sillä hän oli ihaillut Roopen soittoa Stonen alkuajoista lähtien. Samista tuntui hyvältä, että hänen oma idolinsa korvasi hänet.

BERLIINISSÄ oli tarjolla monenlaisia bändiviritelmiä. Sami oli tunnettu nimi Waltari-yhteyksiensä myötä, ja hänet rekrytoitiin vuonna 1996 studiomuusikoksi bändiin nimeltä Jealousy.

Bändi oli kovassa nosteessa, ja sen levyä junaili Queeniakin tuottanut saksalainen Reinhold Mack. Bändillä oli Polydorin kanssa levytyssopimus, ja levyä valmisteltiin isolla budjetillä jenkeissä. Bändi ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen, ja vaikka Sami sanoo tulevansa yleensä loistavasti juttuun ihmisten kanssa, ei tämä sessio ollut hänelle niitä helpoimpia. Berliiniin palatessaan hän oli kuitenkin jälleen hieman kokeneempi muusikko jenkkistudiossa äänittämisen myötä.

Sami innostui sitarin soittamisesta saatuaan sellaisen lahjaksi serkkunsa vaimolta Suzannelta. Soittimen mukana tuli myös kirja, jossa selitettiin intialaisen musiikin teoriaa ja mikrointervalleja. Sami kokeili alkuun myös peukaloplektralla soittoa, mutta päätyi kuitenkin näppäilemään sitaria kitaran plektralla.

Sami alkoi työllistymään Saksassa toden teolla soitettuaan sitaria hänen vanhoista tutuistaan koostuvan helsinkiläisen Kyyrian toisella levyllä Alien, kappaleessa ”Mind The Light”. Biisi äänitettiin Woodhouse Studiolla Hagenissa, ja sen tuotti ansioitunut Siggi Bemm.

Samin sitar-melodia on kappaleessa tärkeässä roolissa ja luo kappaleelle ainutlaatuisen tunnelman. Hän muistelee alkumetrejään soittimen kanssa.

– Kingston Wall oli harjoitellut Waltari-vuosina jonkin aikaa kanssamme samassa rakennuksessa, ja Petri Walli innoitti minua tutustumaan sitarin soittamiseen ja syventämään tuntemustani itämaisen musiikin skaaloihin. Petellä oli tapana soittaa E:n päälle melodista mollia a:sta. Näin hänen soittonsa sai itämaisen vivahteen, josta aloin tekemään omia variaatioitani. Idea tämän tyyliseen melodiasoittoon lähti siis Peteltä, kuten varmaan Amorphiksen Esa Holopaisenkin kohdalla, Sami naurahtaa.

Kyyrian onnistuneen session jälkeen Samia pyydettiin soittamaan sitaria melkein jokaiselle samassa studiossa äänitetylle levylle. Kyyriaa seurasivat sessiot ruotsalaisen Tiamatin kanssa, minkä tuloksena Samin sitaria kuullaan levyn A Deeper Kind of Slumber kappaleella ”Four Leary Biscuits” (alkaen kohdasta 0:18).

Slayerin rumpali Dave Lombardon sivuprojekti Grip Inc äänitti levynsä samassa studiossa yhdessä tuottaja Waldemar Sorychtan kanssa, jonka meriitilistalla olivat muun muassa tuolloin menestystä nauttineet Lacuna Coil ja Sentenced. Samin sitaria kuullaan kappaleissa ”Skin Trade” ja ”Griefless”. Kolmas mieleen jäänyt sessio oli Samaelin Solar Soul -levyn ”Quasar Waves” -kappaleen nauhoitukset. 

LUKUISAT STUDIOSESSIOT tekivät Samin nimeä tunnetuksi Saksassa, ja ennen pitkää hän päätyi tuuraamaan legendaarisen thrash metal -bändi Kreatorin lyhyelle Euroopan-kiertueelle, jossa mukana olivat myös Exodus, Grip Inc ja Sodom.

– Kiertue oli hieno kokemus, ja muistan tuolta etenkin Exoduksen alkuperäisen laulaja Paul Baloffin eteerisen meiningin, sillä vokalisti luuli olevansa vielä jenkeissä ja hoki koko ajan, kuinka hienoa on kohta ”päästä soittamaan Eurooppaan, Sami nauraa katketakseen.

Sami seilasi Saksassa Berliinin ja Dortmundin väliä, joista jälkimmäisessä hän pääasiallisesti teki studiotöitään. Hän kävi välillä myös Suomessa ja jäi puolivahingossa kotimaahansa vuonna 1999, kun Waltari esitti Evankeliumi‑spektaakkelinsa yhteistyössä Suomen Kansallisoopperan kanssa.

Loppuunmyytyjä näytöksiä oli kaksitoista. Laulajana oli tuolloin uraansa käynnistelevä Tarja Turunen Nightwishistä. Sami soitti akustista kitaraa Roope Latvalan hoitaessa sähkökitaraosuudet.

Tieto Samin saapumisesta Suomeen tavoitti myös kalliolaisen Jimsonweedin laulajan Suho Superstarin, ja Sami liittyi bändin riveihin vuonna 1999. Sami äänitti Jimsonweedin kanssa viiden kappaleen demon vuonna 2000. Loistavana esimerkkinä hänen kitaroinnistaan käy vaikkapa tämä raita.

VAIKKA SAMI vietti aikaansa taas Suomessa, ei häntä ollut unohdettu Saksassa. Vuonna 2001 Kreator oli pienoisessa kuopassa uransa suhteen. Heidän kaksi edellistä levyään eivät olleet menestyneet hyvin, ja kun Coroner-bändissä uransa luonut kitaristi Tommy Vetterli jätti Kreatorin, bändin laulaja Mille Petrozza soitti Samille ja pyysi häntä soittamaan sooloja tekeillään olevalle Violent Revolution -levylle.

– Tuleva tuottajalegenda Andy Sneap oli puikoissa levyn sessioissa. Lensin Englantiin lähinnä koristelemaan levyä, eli en ollut mukana sen sävellysvaiheessa, Sami muistelee.

Sami äänitti levylle thrash metal -genrestä hyvinkin poikkeavaa kitarointia. Esimerkkinä tältä levyltä käy vaikkapa ”Servant in Heaven – King In Hell”, jonka alussa kuullaan huiluäänillä Leslie-efektin läpi soitettu intro ja stemmoissa soitettuja melodioita. Samin soolo alkaa kohdasta 3:24.

Levy nosti Kreatorin taas metallimaailman huipulle. Samin mukaan mielestä hänen panoksensa oli ”aika pikainen, mutta kuitenkin tärkeä”. Bändillä riitti keikkoja, ja moni nuori metallifani löysi nyt Kreatorin ensimmäistä kertaa.

Sami soitti edelleen myös Jimsonweedissa. Bändi äänitti vuonna 2002 toista pitkäsoittoaan Finnvox-studiolla yhdessä tuottaja Jukka Puurulan kanssa. Vaikka bändi oli Samin mukaan erinomaisessa iskussa ja sessio hedelmällinen, jäi levy kuitenkin julkaisematta, mikä oli Samille paha takaisku. Jimsonweedin jäsenet lähtivät omille teilleen, ja Sami keskittyi nyt täysillä rankemman metallin soittoon.

– Metalli oli minulla veressä heti alusta asti, vaikka olinkin imenyt muita vaikutteita soittooni. Aloitin soittamiseni alkuajan 80-luvun kuuntelemalla Metallican ja Megadethin levytyksiä, jotka olivat luontevaa jatkoa Richie Blackmooren diggailulle, Sami muistelee.

KREATORIN edellinen levy oli ollut menestys, joten bändi palasi uudestaan Englantiin yhdessä tuottaja Andy Sneapin kanssa. Sami vietti kesän 2004 Englannissa seuraavaa Kreatorin levyä äänittäen.

Tammikuussa 2005 ilmestyneellä Enemy Of God -levyltä Sami nimeää kappaleen ”The Ancient Plague”, joka on hänen mukaansa eeposmainen, thrash metal -genrelle epätyypillinen kappale, jossa kitarat ovat tärkeässä roolissa. Samin soolo kuullaan kappaleen kohdassa 5:38

– Intro sai vaikutteensa Metallican ”Blackened” -kappaleesta, ja siinä on mielestäni hienoa katedraalimaisuutta, hän fiilistelee.

Levyn nimikappaleesta tehtiin myös onnistunut promovideo, jonka ohjasi Rammsteinille tekemistään videoista tunnettu Jörn Heitmann.

Toinen Kreatorin kanssa äänitetty levy menestyi vielä edeltäjäänsäkin paremmin ja vei Samin taas pitkille kiertueille ympäri maailman. Kreator valmistautui äänittämään seuraavaa levyään Berliinissä vuonna 2009 Saksassa palkitun tuottaja Moses Schneiderin kanssa. Bändi etsi kahden menestyslevyn jälkeen erilaista tuotantotapaa. Persoonallinen tuottaja sai ylipuhuttua bändin äänittämään kaikki rytmiraidat livenä studiossa 24-raitanauhurille.

– Vaikka sessio oli hauska, tajusin kyllä sen jälkeen, miksi metallibändien kitarat äänitetään erikseen levyille. Levyille jäi rosoa mukaan ehkä liiankin kanssa. Kaikki komppiraidat on vedetty livenä, mutta joitakin sooloja on kuitenkin vedetty jälkiäänityksenä.

SAMIN UUSI KOTI oli nyt Lauttasaaressa. Parin korttelin päässä oli treenikämppä, jossa Amorphiksen alkuperäinen basisti Oppu Laine kävi soittelemassa. Hän pyysi Samia jammailemaan, ja kun mukaan tuli myös Amorphiksen alkuaikojen jäsen Kasper Mårtenson kirjoittamiensa nuottien kanssa, huomasi Sami kuin vahingossa olevansa mukana uudessa bändissä.

Bändi sai nimen Barren Earth, ja levydiili englantilaisen Peaceville Recordsin kanssa tuli Samin mukaan kuin itsestään Myspace-palveluun ladattujen nauhojen perusteella.

– Opun säveltämässä ”Floodred” -kappaleessa on Pink Floyd -tyylinen loppu (3:48), ja se on kumma kyllä heavy-yleisön suosikki keikoilla ja aiheuttaa sen suurimman mylläkän. Kappaleessa on myös pitkä soolo (5:34), jonka improvisoin demosessiossa, ja se jäi levylle sellaisenaan.

YLLÄTTÄVÄÄN SUOSIOON noussut Barren Earth meni seuraavana vuonna uudestaan studioon äänittämään pitkäsoittoa, sillä Peaceville halusi julkaista nopeasti lisää musiikkia uudelta kiinnitykseltään.

Vuonna 2010 julkaistun ”Curse Of The Red River” -levyn sessio oli Samin mukaan rento. Mukana oli uuden alun tuntua, ja Jukka Varmon Jive-studion aikataulu oli löyhä, joten muusikoilla ei ollut turhaa taloudellista painetta äänityksissä. Minkäänlaista valmista formaattia musiikille ei ollut, ja kun Oppu halusi tehdä death metalia ja Kasper progressiivista musiikkia, kokonaisuudesta tuli jännittävä keitos, joka syntyi erilaisista vaikutteista. Kappaleessa ”Flicker” Sami laulaa säkeistöt yhdessä solisti Mikko Kotamäen kanssa (0:32).

– Olin laulanut jo ensimmäisistä bändeistäni asti, mutta huomasin etsiväni ympärilleni ihmisiä jotka keskittyivät vain laulamiseen. Kitara on minulle läheisempi, ja tykkään keskittyä siihen. Stemmoja on toki kiva laulaa, kunhan päävokalistin kanssa ollaan yhtä mieltä siitä, kumpi laulaa vireessä. Ostin jopa joskus piruillessani keikoille vireenkorjaimen, joka takasi, että lauluni olivat varmasti vireessä. Laite ei soundannut hääppöiseltä, eikä sillä loppujen lopuksi tehnyt mitään. Kunhan halusin lopettaa tuon iänikuisen kiistan, hän kertoo virnuillen.

SAMI OLI EHTINYT loputtomilta tuntuneiden Kreatorin kiertueiden ohessa myös soittamaan keikkoja Waltarin kanssa ja äänittämään kitaroita heidän levyilleen. Levyjä oli ehtinyt kertyä melkoinen määrä: Rare Species (2004), Blood Sample (2005), Release Date (2007) ja Below Zero (2009). 

Vuonna 2011 Waltari äänitti 25-vuotisvuotisjuhlalevyn Covers All, joka koostui nimensä mukaisesti pelkistä cover-versioista. Jokainen bändin jäsen valitsi kaksi kappaletta mukaan. Samin valinnat olivat The Curen ”One Hundred Years” ja Hassisen Koneen ”Muoviruusuja omenapuissa”. The Curen kappale oli Samille tuttu, sillä hän oli soittanut sen aiemmin tuttujensa kanssa cover-keikalla. Biisi toimi Samin mielestä hyvin, ja sen kitarariffiä oli hänen mukaansa erittäin miellyttävä soittaa.

Samalle vuodelle mahtui vielä pitkä kiertue Yhdysvalloissa Barren Earthin kanssa. Sitten oli taas tullut aika äänittää uusi pitkäsoitto Kreatorin kanssa.

BÄNDI OLI TEHNYT jo kaksi levyä samalla sapluunalla Andy Sneapin kanssa ja kokeillut raaempaakin ilmaisua yhden pitkäsoiton verran. Nyt oli jälleen aika kokeilla jotain muuta. Paradise Lostin laulaja Nick Holmes ehdotti tuottajaksi Jens Bogrenia, joka oli tuottanut muun muassa Samille läheiset Opethin ja Katatonian levyt.

– Rummut äänitettiin isossa studiossa Göteborgissa, minkä jälkeen siirryimme pienempään studioon nauhoittamaan kitaroita. Örebrossa vietetty talvi oli ikimuistoinen. Asuimme eristyksessä muusta maailmasta. Studiolta ei päässyt mihinkään – lähin kylä oli pitkän matkan päässä, eikä sielläkään ollut juuri mitään.

Edellinen Kreatorin levy oli lopulta osoittautunut pienoiseksi pettymykseksi, joten nyt kitaroiden tuotanto oli tarkoitus tehdä viimeisen päälle. Jens hinkkasi muusikoiden osuuksia, kunnes kaikki olivat lopputulokseen tyytyväisiä. Samin mukaan kaikki kitaraosuudet on kuitenkin soitettu oikeasti, eikä osia ole kopioitu Pro Toolsissa biisien sisällä.

Lopputulokseen eli vuonna 2012 julkaistuun Phantom Antichrist -levyyn Sami on erittäin tyytyväinen, ja hän mainitsee esimerkkinä kappaleen nimeltä ”From Flood into Fire” , jonka sooloa edeltävä teema on soitettu Fenderin EVH-vahvistimella ja MXR:n Phase 90:llä (kohdassa 3:19).

– Tuolla soololla käytin Rolandin Space Echo -kaikulaitetta, jossa on jumalainen high cut delay -soundi. Tämä soundimaailma muotoutui minulle mieluisaksi, ja se jäi ikään kuin päälle noista sessioista alkaen. Profiloin soundin Kemper-vahvistimeeni ja tykkään vetää sillä muitakin juttuja keikalla.

Vuonna 2012 Sami ennätti vielä äänittämään toisen levyn Barren Earthin kanssa. Ensimmäinen pitkäsoitto oli menestynyt kohtuullisen hyvin, joten levy-yhtiö Peaceville halusi sille nopeasti jatkoa. Tällä kertaa levy äänitettiin ja miksattiin Sonic Pump -studiolla, ja puikoissa oli jälleen kerran Jukka Varmo.

– Videokappale ”The Rains Begin” on Kasperin sävellys. Laulan taas kerran säkeistössä stemmoja Mikon kanssa (0:45). Kappale eroaa positiivisesti levyn muusta materiaalista. Tämän levyn jälkeen emme ehtineet tekemään keikkoja, sillä Kreatorin kysyntä oli kovaa ja bändi teki vuosina 2013–2014 muistaakseni kolme kiertuetta Yhdysvalloissa ja neljä Euroopassa. Lisäksi kävimme monta kertaa Aasiassa, ja etenkin Kiina jäi mieleen mielenkiintoisena keikkapaikkana, Sami muistelee elämänsä kenties hektisintä ajanjaksoa.

PALATTUAAN KEIKOILTA Sami ryhtyikin jo äänittämään seuraavaa levyä Barren Earthin kanssa. Bändi joutui vaihtamaan laulajaa, sillä Mikko oli kiireinen Swallow The Sunin kanssa ja ilmoitti, ettei pysty enää jatkamaan kahdessa bändissä. Hän suositteli muille jäsenille kaveriaan nimeltä Jón Aldará, joka asui Färsaarilla. Valinta osoittautui oikeaksi, ja bändi pystyi jatkamaan ilman, että sen perusluonne olisi muuttunut radikaalisti.

– Vuonna 2015 julkaistun Earth On Lonely Towers -levyn videoraidaksi valittiin ”Set Alight”, joka on Kasperin sävellys. Kaksiosaisen biisin keskivaiheilla olevassa progeosassa on Kasperin kirjoittama haastava melodia, johon minun oli liki mahdoton löytää järkeviä sormituksia (3:02). Hän kirjoitti sen varmasti tahallaan niin vaikeaksi, koska osaa myös itse soittaa kitaraa, Sami muistelee huvittuneena.

Sami ehti samana vuotena vielä Waltarin levytyssessioihin, vaikka bändi olikin ottanut jo uuden kitaristin hänen tilalleen. Sami kävi pikaisesti Vuosaaressa studiolla äänittämässä muutaman soolon, saunomassa, ottamassa pari olutta ja vaihtamassa kuulumisia vanhojen bändikaveriensa kanssa. Tuloksena oli You Are Waltari -levy, jolla soittaa yhteensä neljä kitaristia.

VUODEN 2016 ajan Kreator valmisteli seuraavaa levyään Gods Of Violence, joka julkaistaan perjantaina 27.1.2017.

Odotukset Jens Bogrenin kanssa äänitettyä levyä kohtaan ovat korkealla. Levyltä etukäteen lohkaistulta nimikkobiisillä Sami soittaa hienon yhteissoolon laulajakitaristi Millen kanssa (3:30).

Bändi julkaisee uudelta levyltä kolme videota, jotka muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Toinen video julkaistiin juuri tätä artikkelia kirjoittaessa, ja Samin mukaan se on koko levyn ”tärkein biisi”.

ILOKSEEN Sami sai pitkään studion syövereissä maanneen Jimsonweedin pitkäsoiton vihdoin kuultavakseen. Turkulaisen Svart-yhtiön lokakuussa 2016 julkaisema Ghosts Of Kopli esittelee maailmalle elinvoimaisen kitaristin, joka brillieeraa soittimellaan monella eri saralla.

Vaikka sähkökitaraosuudet ovat vakuuttavaa kuultavaa, silti Samille mieluisin muisto levyltä on kappale ”I’m a Mountain”, jolla hän soittaa 12-kielistä puoliakustista kitaraa, slide-kitaraa ja hänelle niin rakasta sitaria (2:39).

– Olen todella tyytyväinen, että tuo viisitoista vuotta kadoksissa ollut levy on vihdoin ulkona. En juurikaan enää muistanut sen kappaleita tai soittamiani osuuksia, joten sen ensimmäinen kuuntelukerta oli melkoinen elämys, Sami haikailee.

Sami odottaa innolla Jimsonweedin tammikuista levynjulkaisukeikkaa Tavastialla. Mukana bändissä on myös rumpali Janne Parviainen, joka on hänen vanha bändikaverinsa Waltarin menestysvuosilta. Samalla Sami sinetöi tämän yhden pitkään roikkuneen projektin maaliinsa, sillä lisäkeikkoja Jimsonweedin kanssa tuskin on luvassa.

25.12.2016 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja on Custom Boardsin omistaja ja pitkän linjan kitararoudari.

***** 

SAMI KERTOO KITARAKAMOISTAAN:

Kitarat:

– Olen Ibanez-artisti ja olen todella tyytyväinen heidän soittimiinsa. Sain puolisen vuotta sitten uuden LA Customin, joka pohjautuu heidän AR-malliinsa. Sen on rakentanut Tok Hosono, joka on myös suunnitellut ensimmäisen JEM-mallin. Pidän kaulassa Fernandezin sustaineria ja tallamikkinä käytän Fishmanin Fluence-mikkiä, jossa on toggle switchillä valittavissa kaksi eri humbucker-soundia. Sen toinen asento muistuttaa passiivisen Seymour Duncanin Jeff Beck -mallia ja toinen puoli on kallellaan EMG 81:een, mutta se on selkeämpi. Kitara on varustettu Lo-Pro Edge -kammella, joka on mielestäni paras mahdollinen lukitseva tallaratkaisu, mitä olen kokeillut.

Vahvistimet:

– Kun Peavey 5150:n ensimmäinen versio julkaistiin, hankin sen heti, ja olen käyttänyt samaa vahvistinta tähän päivään asti. Siinä on yksi hyvä soundi, joka riittää todella pitkälle. Sittemmin olen profiloinut soundin Kemperiin. Vaikka laite on mitä oivallisin väline keikoilla, tykkään studiossa käyttää oikeaa vahvistinta ja mikittää kaapin. Näin äänitystilan luonne taltioituu paremmin myös levylle. Lentokeikoilla Kemper on lyömätön apuväline, joka säästää kustannuksissa ja antaa minulle saman soundin päivästä toiseen.

– Thrash metaliin sopiva komppisoundi voi kuulostaa sooloissa karmealta. Käytän silti 5150:n profiileja myös sooloissa, mutta niitä on ekvalisoitu tarpeen mukaan. Jotain soundeja on myös profiloitu laulaja Millen Engl-vahvistimesta, sillä joskus haluan kaivaa soolosoundeihin täysin erilaisen eq:n, jonka myötä stemmoissa soitettujen soolojen terssit ja kvintit ynnä muut soivat kauniimmin. Keikoilla käyttämäni puhdas soundi on profiloitu Fender Twin Reverbistä.

Efektit:

– Minulle tärkeä asia on delayn toistojen high cut. Analogisten viiveiden toistot ovat tummia, ja haen samoja ominaisuuksia digitaalisista laitteista. Kreator ei soita keikoilla klikkiin, joten jos kappaleen tempo heittää, tummemmilla toistoilla ei ole maailmanloppu, jos delayn toistot eivät ole täysin taimissa. Käytän keikoilla pelkästään Kemperin omia efektejä, jotka riittävät hyvin livetilanteeseen. Käytän joskus sooloissa laitteesta löytyvää mietoa oktaaveria, joka auttaa paksuntamaan sooloja. Se on miksattu hyvin mietona soundin oheen, eikä sitä edes välttämättä kuule soiton seasta, mutta se on silti tärkeässä osassa soolosoitossani.

– Studiossa käytän delay-efektejä vahvistimen efektilenkissä ja ne ovat vaihdelleet paljonkin vuosien saatossa. 90-luvulla minulla oli käytössä Quadraverb, myöhemmin TC Electronicsin Nova Delay. Olen ohjelmoinut delayn temmot kappaleiden mukaan. Tykkään käyttää studiossa myös analogisia delay-pedaaleita, kuten Space Echoa ja onpa mukana ollut Ibanezin analogidelaykin.