Mitä jos väittäisin, että voin ottaa vahvistimestasi kuusi putkea kymmenestä pois ja saada sen soimaan neljälläkin putkella asianmukaisesti? Uskoisitko? Toisin sanoen, tiedätkö mitä virkaa nämä pienet lasiputelit vahvistimessasi toimittavat?
Tuntuu, että yksi uusavuttomuuden kulminoitumista on, etteivät soittajat osaa huoltaa enää vahvistimiaan. Syy ei ole pelkästään nuorissa, vaan teknologian kehitys on pikemminkin vieraannuttanut meidät päivittäisistä rutiineistamme.
Putkien vaihtaminen on vähän kuin auton renkaiden vaihtaminen – vaihtaako joku niitä vielä itse? Lisäksi kun vahvistimen sisus lähentelee tietokonetta, ollaan täsmälleen samassa tilanteessa kuin Shell-huoltoasemalla. Osaavinkin mekaanikko joutuu nostamaan kädet pystyyn.
Soundisi kannalta olisi hyödyllistä tietää mitä varten putket ovat vahvistimessasi. Ne eivät ole siellä huvin vuoksi. Jokaisella niistä on tarkkaan määritelty tehtävänsä.
Vahvistimessa tavataan nykyään pääosin kahdenlaisia putkia:
Etuasteputket ovat pieniä lasipulloja, joissa on yleensä kaksi erillistä yksikköä samoissa kuorissa. Niissä on siis kaksi "putkea" samoissa kuorissa. Kutsumme niitä tässä termeillä A‑puoli ja B‑puoli, kuten vinyylilevyissä konsanaan. Nämä putket vahvistavat kitarasi signaalia kohti sen lopullista päämäärää. Ne myös suorittavat muita tehtäviä matkalla kohti päätevahvistinta.
Pääteputket huolehtivat siitä, että etuasteputkilta tuleva jännite saa tarpeeksi virtaa vahvistustehoa varten. Yhdessä ne tuottavat watteja. Nämä ovat isompia lasiputkiloita, jotka erottuvat yleensä selkeästi pienistä kumppaneistaan.
Olemme päässeet signaalitiessämme siihen pisteeseen, että se syötetään vahvistimen input-jakista sisään. Pian se jo kohtaa ensimmäisen putken. Helpottavaa kyllä, jokaisella putkella on sisäänmeno ja ulostulo, kuten efektipedaaleillakin.
Jos pedaalia ajattelee erillisenä vahvistusasteena, ei putki siitä ainakaan signaalin kuljetuksellisesti paljoa eroa. Näin ainakin haluan sinun ajattelevan. Input ja Output, loogista.
Molempia toimintoja varten on siis varattu oma pinninsä. Signaali ohjataan putkeen sisään toista pinniä pitkin, ja toista pinniä pitkin sieltä ulos. Sitten se käytetään muutaman komponentin kautta, kunnes se menee seuraavaan putkeen sisään. Näin yksinkertaistako se on? Melkein. Helpoiten ymmärrämme putkien toimintaperiaatteen, kun tarkastelemme lähemmin esimerkkivahvistintamme.
Fender Twin Reverb on yksi maailman suosituimmista vahvistimista. Jos olet mieltynyt high-gain vahvistimiin ja Fender edustaa sinulle lähinnä vanhojen äijien soundia, pysyttele kuitenkin mukana. Liki kaikki nykyisetkin vahvistimet nojaavat Fenderin skemoihin, myös ne korkeagainiset koneet. Se ken taitaa Fenderin vahvistimen, ymmärtää myös kaikkia muita vahvistimia.
Fender Twin Reverb on toimintaperiaatteeltaan kirkassoundinen ja pitkään puhtaana (säröytymättömänä) pysyvä vahvistin. Siinä on kaksi kanavaa, Normal ja Vibrato, joista jälkimmäisessä on kaksi efektiä: tremolo ja kaiku (älä kysy miksi Vibrato-kanava sisältää tremoloefektin, SE on pitkä tarina).
Efektit ovat vaihdettavissa jalkakytkimellä, mutta kanava valitaan sen perusteella, kumpaan inputiin kitaransa kytkee.
Jos katsomme vahvistinta takaapäin, näemme vasemmalta katsottuna neljä isoa putkea (pääteputket) ja yhteensä kuusi metalliputkiloa, joiden alta pienet etuasteputkemme löytyvät. Nämä metalliputket ovat helposti irrotettavissa. Niiden päätehtävä on suojata putkia ulkoisilta häiriöiltä ja tarpeen tullen myös keikkailun aiheuttamilta kolhuilta.
Aivan äärivasemmalla näemme valkoisen lapun, joka on niitattu vahvistimen sisäreunaan. Tämä lappu sisältää meille oleellisen tiedon, eli mitä putkia vahvistin pitää sisällään. Olen printannut samaisen lapun meille katseltavaksi, ja käytän sitä tästä edes referenssinä. Ainoa ero tämän lipukkeen ja vahvistimen välillä on, että putket roikkuvat tosielämässä ylösalaisin. Järjestys sivusuunnassa on täysin sama. (katso kuva 1)
Putkista käytetään lyhennettä V, joka juontaa sanasta valve. Tämä on englantilaisten tapa kutsua putkea, kun taas jenkit käyttävät sanaa tube. Molemmat tarkoittavat samaa asiaa.
Vahvistinta huolletaan yleensä takaapäin. Näin ollen sitä myös tarkastellaan putket huoltomieheen päin. Putket on numeroitu oikealta vasemmalle niin, että ensimmäinen putki oikealta on nimeltään V1, toinen V2 ja äärimmäisenä vasemmalla oleva putki V10. (Katso kuva 2)
Jos tämä tuntuu sekavalta, toinen keino paikallistaa V1 on etsiä putki, joka on lähimpänä ensimmäisen kanavan sisäänmenoa. Tässä ei ole poikkeuksia, vaan V1 löytyy aina sieltä mihin kitara tökätään sisään.
Käyn vahvistimen läpi putki putkelta. Jätän täysin huomioimatta eri putkityypit, joten älä anna putkikartassa esiintyvien mystisten numeroiden hämätä sinua. Tässä vaiheessa meitä kiinnostavat vain niiden järjestysnumerot.
Siinäpä se kaikessa yksinkertaisuudessaan on. Sitten alkaa mielenkiintoinen osio. Esitän erilaisia skenaarioita siitä, minkälaisissa tilanteissa voisimme soittaa vahvistinta ilman sen kaikkia putkia.
Soitamme vain Vibrato-kanavalla, joten voimme ottaa Normal-kanavalle varatun putken pois (tästä lähtien merkattu vihreäksi, katso kuva 4).
Soitamme Vibrato-kanavalla sen soundin takia, mutta emme käytä sen tremolo-efektiä. Voimme ottaa pois tremololle varatun putken V5 (tästä lähtien merkattu keltaiseksi, katso kuva 5).
Jatkamme edellisestä tilanteesta, mutta haluamme soittaa puolella teholla. Otamme pois yhden putken kummaltakin päätteen puoliskolta (V7 & V10). Vahvistimemme on nyt 50‑wattinen (katso kuva 6).
HUOM!
Tämä toimenpide ei yksinään riitä vahvistimen tehon puolittamiseen. Tämän lisäksi sinun pitää:
Jos nämä toimenpiteet eivät ole tuttuja, käänny puoleemme, me autamme sinua.
Näin olemme jutun alussa mainitsemassani neljän putken tilanteessa. Voimme jättää pois kaikki Vibrato-kanavan putket (V2, V3, V4, V5) sekä kaksi pääteputkea V7 ja V10 (Katso kuva 7).
Jäljellä on siis vain olennainen. Yksi vahvistusaste, EQ, toinen vahvistusaste, vaiheenkääntäjä ja pääte. Eikä montakaan komponenttia niiden välissä.
Haluan vielä mainita, etteivät ensimmäinen ja toinen pääteputki tarkoita tässä tapauksessa muuta kuin järjestystä putkikartassa. Niin kauan kun päätteen periaatetta kunnioitetaan (molemmilla puolilla on yhtä paljon putkia), on aivan sama mitkä putket otetaan pois. Tämä tapa on mielestäni esteettisin.
Voit ottaa tiukan paikan tullen tarpeettoman putken ja korvata sillä toisen, sinulle tärkeän putken. Jos vahvistimesi pitää melua, tiedät mitä putkea epäillä. Jos kaiku ei toimi, tiedät mitkä putket ovat vastuussa sen toiminnasta.
Olisi hienoa, jos kaikki valmistajat ilmoittaisivat mikä rooli niiden vahvistimessa olevilla putkilla on. Uskon, että tämä inspiroisi soittajia ajattelemaan soundiaan vielä tarkemmin.
Listaan muutaman Custom Soundsilta löytyvän vahvistimen etuasteen putkijärjestyksen tähän referenssiksi.
Vaihtamalla vahvistimen etuasteputkia erityyppisiin mutta yhteensopiviin putkiin pystymme ohjaamaan signaalin käyttäytymistä vahvistimen sisällä. Saamme sen säröytymään nopeammin tai vaihtoehtoisesti pysymään sen pidempään puhtaana.
Etuasteputkien vaihto ei vaadi mitään toimenpiteitä vahvistimen sisällä. Periaatteessa se on yhtä helppoa kuin lampun vaihtaminen kattoon. Senhän sinä jo osaatkin.
8.1.2014 Kimmo Aroluoma
Kirjoittaja on Custom Boardsin omistaja ja pitkän linjan kitararoudari.
If you shop from outside the European Union, you will see all prices VAT 0 % at the checkout, so you can order without paying the 24% VAT.